keskiviikko 16. maaliskuuta 2022

Poju Tuusulan kansanopistossa


Tuusulan kansanopiston tyttöoppilaita käsitöiden kimpussa vuonna 1925.

Sukulaiseni Poju kävi Tuusulan kansanopistoa vuosina 1924-1925. En tiedä kutsuttiinko häntä opistolaisten kesken Pojuksi, ei kai sentään; Vilho Vahermo oli hänen nimensä. Kun hänet sukulaisten keskuudessa kumminkin tunnettiin Pojuna, käytän tässä sitä nimeä.

Poju oli orpo ja varttui setänsä kodissa. Varmaan setä kustansi hänet opistoon niiden 52 nuoren joukkoon, jotka Keski-Uusimaa 1.11.1924 kertoi hyväksytyn oppilaiksi alkavaksi työkaudeksi. Ihan kaikki 52 eivät jaksaneet heilua mukana menossa kevääseen saakka, koska heitä ei löydy päättötodistuksen saaneiden nimilistasta eikä komeasta kuvataulusta, johon opistolaisten potretit lopuksi koottiin.

Ei taulusta löydy enää Pojunkaan kuvaa, sillä se on joskus saksittu siitä pois. Arvelin ensin, että hänestä piti talvisodan jälkeen löytää kuva kaatuneiden matrikkeliin tai Hakkapeliittaan ja saksia tarvittiin silloin. Mutta voi myös olla, että joku Pojun veljistä tai Amerikkaan muuttanut sisko leikkasi talteen velivainajansa kuvan, kun ei halunnut vaivoikseen kokonaista kehystettyä taulua, jolla tuskin oli muistoarvoa muille kuin Pojulle.

Kotini vintille ajautui siis taulu, josta sukumme kannalta oli poistettu "päähenkilö". Mammalleni päätyi myös liuta Pojun valokuvia, joissa tietenkään ei ollut nimiä takana. Kuvista neljä on mitä ilmeisimmin otettu kansanopiston päättäjäisissä keväällä 1925 helsinkiläisen valokuvaamo Strandbergin toimesta. "Päättäjäisten aikana oli vierailla tilaisuus katsella oppilastöitten näyttelyä, missä niin hyvin tyttöjen kuin poikienkin aikaansaannokset olivat omiaan todistamaan työkauden aikana osoitettua taitoa ja ahkeruutta", kertoi Keski-Uusimaa 9.5.1925.





Kauniita liinoja, kankaita ja muita käsitöitä onkin kuvissa levitetty esille, ja sitten on painavia kirjoituspöytiä. Juuri samanlainen kirjoituspöytä jäi aikanaan 1980-luvulla perinnönjaon tähteeksi mammani rapistuvaan taloon kylmän salin ikkunan eteen. Kukaan ei halunnut sitä, ehkä juuri hirvittävän painon tähden. Mummini tiesi, että kirjoituspöytä oli Pojun koulussa tekemä, vaikkakin mummi puhui maamieskoulusta eikä kansanopistosta.

Minä pidin mööpelistä, ja niinpä tuota 17-vuotiaan Pojun aikaansaannosta seuraavalla vuosikymmenellä hiukan kunnosteltiin ja se tuotiin huoneeseeni pitkästä aikaa oikeaan käyttöön. Laatikot täyttyivät taas. Pöydän ääressä oli kuitenkin hankala istua. Polvea ei voinut nostaa toisen päälle, sillä jaloille tarkoitettu tila oli liian matala. Kun opiskeluasuntoni tavarat 2000-luvun alussa piti mahduttaa samaan huoneeseen, kirjoituspöytä kannettiin pois tieltä vanhaan navettaan.

Siellä se yhä odottaa taas parempaa aikaa.

Jos Pojun ainekirjoitusvihkoa on uskominen, olivat hänen suosikkiaineitaan Tuusulan kansanopistossa voimistelu, historia ja laskento:

Voimistelusta pidän useastakin syystä ensiksikin, siinä lihakset nöyrtyvät ja muodostuvat sopusuhtaisiksi. Toiseksi virkistää ja reipastuttaa se mieltä ja ruumista. Erikoisesti mielyttää minua teline liikkeet. Olen aina katsellut ihastuksella voimistelu näytöksiä ja ajatellut jonkinlaisella kateudella heidän joustavia liikkeitään. Pyrkimykseni on kehittyä, niin paljon kuin mahdollista sillä alalla.

Poju olikin urheilullinen ja harrasti uutterasti hiihtoa. Kansanopiston maaliskuisissa hiihtomestaruuskilpailuissa hän nappasi voiton poikien sarjassa, sammattilaisen Varma Viiman viilettäessä ykköseksi tyttöjen sarjassa (Keski-Uusimaa 28.3.1925). Samassa kuussa pidetyillä Toveripäivillä opiston pojat esittivät "sauvaliikkeitä, hyppyjä hevosella ja muutamia pyramiideja" (Keski-Uusimaa 18.3.1925).

Kuvassa vasemmalla pötköttävä Poju piti urheilusta ja voimistelusta.


Kirjallisuus sen sijaan ei tainnut olla Pojun vahvimpia aloja. Kuvaillessaan aineessaan opistolla vietettyä kirjallisuusiltamaa hän mainitsee arvokkaiden puhujien joukossa olleen "meidän kuuluisa kirjailijamme Minna Kant". Opettaja on punakynällä pontevasti viivannut nimen yli ja korjannut yläpuolelle "Hilja Haahti". Canth oli sentään siirtynyt manan majoille jo edellisellä vuosisadalla.

Keski-Uusimaa kertoi 9.5.1925, että Tuusulan kansanopiston kulunut työkausi oli "vienyt hyviin tuloksiin, vaikka erinäisiä, häiriintymätöntä työskentelyä vaikeuttavia seikkoja" oli ilmennyt. Sairastapausten määrä oli ollut suuri, ja yksi niistä oli päättynyt kuolemaan. Siinäkin siis syytä, miksi kaikki 52 aloittanutta eivät päätyneet Pojun tavoin kuvatauluun saakka. Kukahan oppilaista oli kuollut? Naputtelen opiston aloittaneiden listasta löytyviä mutta päättäneiden listasta puuttuvia nimiä Historialliseen sanomalehtikirjastoon. Kohta asia selviää Helsingin Sanomien 19.4.1925 Kuolleita-palstalta: neiti Naimi Elisabeth Juslin kuoli Nurmijärvellä 18 vuoden vanhana 16.4.1925. Samassa lehdessä on Naimin kuolinilmoitus, jonka mukaan hän menehtyi kärsittyään lyhyen sydän- ja keuhkokatarrin. Nykypäivän lääkkeillä sellainen olisi ehkä ollut helpostikin parannettavissa.

Huomaan ilokseni, että Naimin kuva kuitenkin löytyy opistotaulusta toisten joukosta, vaikka häneltä opisto ja elämä jäivätkin kesken.

Opiston päätökseen saaneet nuoret olivat Sylvi Maria Airikkala Nurmijärveltä, Sylvi Hulda Johanna Alho Lohjalta, Mirja Helena Alhola Tuusulasta, Aarne Alarik Enroos Lohjalta, Helvi Mielikki Heikkilä Tuusulasta, Katri Esteri Heikkilä Jokelasta, Elli Jaakkola Hyvinkäältä, Selma Maria Jaakkola Kiukaisista, Tyyne Maria Jaakkola Tammelasta, Fanny Maria Juhola Kurusta, Kaarlo Fredrik Jussila Pusulasta, Sigrid Eva Maria Konstari Kiukaisista, Kauko Kalervo Leino Porvoon pitäjästä, Elli Maria Linde Lohjalta, Toivo Heimo Mantere Tuusulasta, Eino Ensio Nikula Pornaisista, Aino Lucina Kyllikki Nissi Urjalasta, Eeva Maria Nissi Urjalasta, Lempi Siviä Nybäck Tuusulasta, Elli Maria Nyqvist Nurmijärveltä, Tauno Lauri Ovaska Tuusulasta, Päivä Marjatta Pekkala Tuusulasta, Eino Mikael Pelin Porvoon pitäjästä, Uuno Tapio Penttilä Tuusulasta, Paavo Pietilä Tuusulasta, Enni Rakel Pyynönen Nurmijärveltä, Enni Amanda Vilhelmiina Rantanen Nurmijärveltä, Martti Patrik Riihelä Asikkalasta, Terttu Anita Rikala Hämeenkyröstä, Arvo Albert Rosenberg Tuusulasta, Helvi Elisabet Salminen Tuusulasta, Helvi Lydia Simola Kuusankoskelta, Yrjö Kristian Sohlman Tuusulasta, Alli Esteri Stenvall Nurmijärveltä, Alli Matilda Tamminen Tuusulasta, Elli Lydia Toivomäki Askolasta, Eino Jalmari Tuomola Janakkalasta, Vilho Rafael Vahermo Pusulasta, Varma Naima Aleksandra Viima Sammatista ja Elma Eliina Yrjölä Suomusjärveltä.

Opiston tyttöjä talvella 1925. Ja näkyyhän siellä kaksi poikaakin, kun oikein tarkkaan katsoo. Vasemmassa reunassa oleva tyttö on opistotaulun perusteella tunnistettavissa Alli Stenvalliksi Nurmijärveltä, oikeassa reunassa taas voisi olla Helvi Salminen Tuusulasta.


Ainekirjoitusvihkonsa lopun tyhjille sivuille Poju on harjoitellut nimikirjoitustaan ja raapustanut mielenkiintoisen viestin: "Rakas kuka Sinä sitten oletkin sitä ei viellä tarkalleen sanoa mutta sen voi sanoa ketä kaikkein paraana pidin, mutta koska ei varmuudella tiedä kenen käsiin tämä joutuu niin on parasta ettei puhu mitään."

Kukahan lienee ollut se paras Pojun mielestä? Joku kuvataulun tytöistäkö? Varhain kuollut Naimi, hiihtohirmu Varma tai joku heistä, joiden yksittäiskuvakin löytyy mammani kuvien seasta?

Tai sitten joku ihan muu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti