Näin joulun alla joku voi miettiä, mitä pukisi ylleen joulukirkkoon. Pari kolme sataa vuotta sitten asiaan piti kiinnittää ihan erityistä huomiota, nimenomaan siten, ettei vaan mennyt pynttäytymään liian hienoksi. Voimassa oli milloin minkäkinlaisia ylellisyysasetuksia, joilla koetettiin saada ihmiset käyttämään kotimaassa valmistettuja vaatteita ja pukeutumaan oman säätynsä ja arvonsa mukaisesti − ei siis liian ylellisesti. Mutta olivathan kauniit ja värikkäät silkkimyssyt kuitenkin kovin houkuttelevia päähineitä nuorille naisille! Vihdin ja Pusulan talvikäräjillä tammikuussa 1734 maaviskaali, korkeasti kunnioitettu herra Gustaf Johan Blåfiell ja nimismies Hans Söderman syyttivät useita naisia siitä, että nämä edellisenä joulupäivänä olivat käyttäneet kiellettyjä asusteita Vihdin kirkossa.
Rakuuna Niilo Enberg Hulttilan kylästä oli saapunut käräjille vaimonsa Anna Veinintyttären puolesta. Hän näytti oikeudelle kulunutta damastimyssyä, jossa oli musta silkkinauha. Mies myönsi, että myssy oli ollut hänen vaimollaan kirkossa, kertoi sen olleen vaimolla jo kauan aikaa ja pyysi siksi tällä kertaa armahdusta, vakuuttaen, ettei vaimo enää pukisi myssyä päähänsä.
Rusthollarin tyttären Maria Mikontyttären äiti Margareta Juhontytär, niin ikään Hulttilasta, oli tuonut näytille kukallisen silkkikankaisen myssyn, jota tytär oli käyttänyt.
Talollisen tytär Margareta Gabrielintytär Kotkaniemen Pietilästä oli tullut itse paikalle ja esitteli yksinkertaisen vihreän silkkikaulaliinan, jota sanoi lämmön vuoksi käyttäneensä kirkossa palttinaisen kaulaliinansa alla. Tämän lisäksi hänen myssyssään läikehti vanha silkkinauha.
Rusthollari Juho Mikonpoika Veikkolasta oli paikalla kahden kotona asuvan tyttärensä, Annan ja Margaretan puolesta. Isällä oli mukanaan kaksi puolisilkkistä myssyä, joilla hän myönsi tyttärien verhonneen kutrinsa, mutta väitti myös, että asiaa koskevassa kuulutuksessa oli ainoastaan kielletty torpparien ja sotilaiden vaimoja käyttämästä noita kankaita − rahvaan lapsista ei oikein ollut kuulutettu. Mutta kun oikeus todisti, että määräys kyllä oli selkeästi kuulutettu, ei Juho Mikonpoika voinut potkia tutkainta vastaan.
Rakuuna Juho Juhonpoika Veikkolasta näytti puolisilkkisen myssyn, jota myönsi vaimonsa Kirsti Niilontyttären käyttäneen.
Palveluspiika Liisa Heikintyttärellä Oravalasta oli nimismies Södermanin mukaan ollut uudenvuodenpäivänä kirkossa päänsä peittona sininen silkkimyssy, mutta sen sijaan tyttö oli tuonut oikeuteen näytille punaisen palttinamyssyn, jota väitti mainitussa tilaisuudessa käyttäneensä. Nimismies sanoi todistavansa toisin.
Rusthollarin tytär Kaarina Eerikintytär Sukselasta oli kaunistautunut kirkkoa varten kukallisella puolisilkkisellä myssyllä, jota hänen äitinsä Beata Yrjöntytär nyt näytti oikeudelle. Ja hännänhuippuna roikottivat myös palveluspiika Riitta Juhontytär Sukselasta ja talollisen tytär Anna Juhontytär Siiriltä hyppysissään kiellettyjä myssyjään. Kaikki läsnäolevat pyysivät oikeudelta tällä kertaa anteeksiantoa ja armahdusta, luvaten vastedes varoa syyllistymästä moiseen. Mutta maaviskaali Blåfiell − jonka oma vaimo ehkä käyskenteli kiireestä kantapäähän silkkiin verhoutuneena, mutta luvan kanssa − oli toista mieltä: naiset oli syytä tuomita, jottei vastaava enää toistuisi. Ensikertalaisinakaan heitä ei voinut välttää tuomitsemasta kahdeksan päivän vankeuteen vedellä ja leivällä, minkä lisäksi he menettivät ylelliset myssynsä kruunulle. Kenen päähän ne sitten mahtoivatkaan päätyä?
Lähde: Raaseporin tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - II KO a:34 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1734-1734, jakso 59; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6726365706&aineistoId=658790645 / Viitattu 29.11.2022
Blogi jää nyt tauolle ajanpuutteen vuoksi − kiitos lukijoille (molemmille) ja palataan taas joskus asiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti