Monesta 1900-luvun alun huushollista löytyi visiittikorttikansio. Sen "lokeroihin" liu'utettiin 6,5 x 10,5 cm kokoisia pahville liimattuja valokuvia eli visiittikortteja. Tavallisesti kuvien alareunassa luki kuvaamon ja paikkakunnan nimi. Näitä "käyntikorttivalokuvia" oli tapana antaa sukulaisille ja tuttaville, ja niitä valmistettiin vielä 1920-luvullakin, mutta sitten tapa hiipui.
Tuntematon tyttö visiittikorttikuvassa.
Kotitalossanikin oli aikanaan vanha visiittikorttikansio, jota en harmikseni koskaan ehtinyt nähdä. Se oli vuosien saatossa mennyt niin kehnoon kuntoon, että se oli päätetty hävittää. Kuvat kyllä oli otettu talteen. Kuullessani kansion kohtalosta olin harmissani. Tietysti kuvien säilyminen oli pääasia. Mutta vanha kansio, olipa se kuinka seulana ja sivut kuinka irtoilevia tahansa, olisi kuitenkin voinut kertoa tärkeitä asioita. Siitä olisi nähnyt kuvien alkuperäisen järjestyksen, jonka avulla ehkä olisi voinut tehdä erinäisiä kuvien tunnistamista helpottavia päätelmiä.
Oman perheen ja muiden läheisimpien ja tärkeimpien henkilöiden kuvat sijoitettiin kai visiittikansiossa monesti ensimmäisille sivuille. Aviopuolisoiden, sisarusten tai ylipäätään samaan perheeseen kuuluvien kuvat laitettiin mielellään vierekkäin tai lähekkäin. Järjestyksellä oli siis väliä.
Jos kuulisin jonkun pohdiskelevan, irrottaako vanhat kuvat rikkinäisestä kansiosta ja laittaako ne vaikka kokonaan toiseen albumiin, vingahtaisin: "Älä!" Mutta, jos niin olisi jostain syystä ihan pakko tehdä, voisihan vaikkapa kuvata talteen kuvien alkuperäisen järjestyksen, jotta tieto siitä säilyy.
Pusulan kirkkoherran tyttäret Impi Elin Havonen (vasemmalla) ja Toini Sofia Havonen (keskellä ja oikealla) on onnellisesti tunnistettu isoisovanhempieni vanhoista kuvista.
Jotain hyvääkin seurasi siitä, että kuvat irrotettiin sukumme vanhasta kansiosta. Iäkäs sukulaiseni, jonka hallussa kuvat olivat, on jossain vaiheessa tunnistuttanut kuvia, koska joidenkin kuvien taakse on kuulakärkikynällä kirjoitettu nimiä. Tämä olisi ehkä jäänyt tekemättä, jos "kansiontyhjennysprojektiin" ei olisi ryhdytty. Suurin osa kuvista on silti tunnistamatta.
Sama tilanne taitaa olla aika monella visiittikuvien omistajalla. Aikalaisia ei enää ole löydettävissä kuvia tunnistamaan, mutta tunnistusmahdollisuuksia on sittenkin yhä. Ennen kaikkea jollakulla − esim. paikkakuntalaisella tai sukulaisella − voi olla hallussaan samoja kuvia, ja jos käy hyvä tuuri, hänen kuviinsa voi olla merkitty nimiä. Joku saattaa myös hyvinkin tunnistaa joukosta omat esivanhempansa tai vaikka naapuritalon vanhanisännän ja -emännän. Visiittikuvavanhuksiaan kannattaa siis verrata lähiseudun tai sukulaisten vastaaviin, jos sellaisia löytyy.
Kuka on tämä nuori nainen, jonka potretteja löytyy suvun visiittikuvista kaksin kappalein?
Sain kokea tuntemattoman visiittikuvan tunnistamisriemua taannoin, kun lähetin Facebookista löytyneelle kaukaiselle sukulaiselle kopioita joistakin visiittikuvista. Selvisi, että alla olevassa kuvassa ovat Kosken Leiniälän kylän Alastalon tilan tyttäret Alma Amalia Alastalo (s. 1886) ja Lyydia Emilia Alastalo (s. 1889), Hollolasta kotoisin olleen isoisoäitini serkkuja. Tällä kaukaisella, entuudestaan tuntemattomalla sukulaisellani sattui olemaan sama kuva ja myös nimet tiedossa. Kuva tuntuu heti jotenkin "arvokkaammalta", kun tietää ketä se esittää.
Sisarukset Alma Amalia ja Lyydia Emilia Alastalo.
Paljon on vielä näitä tuntemattomien kuvia. Olisipa mukavaa löytää taas yksikin uusi nimi! Johtolankoja: kuvat omistaneet sukulaiseni ovat asuneet Pusulassa, sukua on myös Hollolassa ja kouluja on käyty Helsingin, Vilppulan ja Orimattilan suunnilla... Lisää kuvia myös täällä.
Kuvan takana lukee vain "15 vuotta". Siihen aikaan henkilö oli niin tuttu, ettei mieleen tullut kirjoittaa mukaan nimeä.
Aina Stigellin nimi on esimerkillisesti kirjoitettu kuvaan. Samannimisiä henkilöitä on Pusulassakin ollut useita, joten tarkemmat tiedot ovat tervetulleita.
Herra on selkeästi K. Granqvist, mutta tarkemmat tiedot puuttuvat.
H. Virtanen kävi kuvattavana kesällä 1909.
