tiistai 22. helmikuuta 2022

Papanpapan kolme siskoa


Koleana talvipäivänä pistäydyin pikku kävelylle Lohjan Pyhän Laurin kirkkomaalle, vailla sen kummempia suunnitelmia kuin kuluttaa hiukan aikaa katsellen vanhoja hautakiviä ja -ristejä.

Astelin umpimähkään jonnekin ja löysin sattumalta heti sukulaiseni haudan. Tiesinkin isänisänisänisäni nuorimman sisaren Klara Sofian olevan haudattu Lohjalle, ja olin joskus koettanut tähystellä hautaa. Koskaan ennen se ei kuitenkaan ollut pistänyt silmääni, enkä ollut vaivautunut ottamaan selvää sen sijainnista. Nyt osuin aivan ykskaks oikeaan paikkaan.

Pyhän Laurin kirkko
Isänisänisänisäni nuorimman siskon Klara Sofia Koreniuksen maalliset jäännökset saivat aikanaan sijan läheltä Lohjan kirkon itäpäätyä. Hauta on ympäröity kettingeillä.

Isänisänisänisälläni, tai pitäisikö sanoa lyhyemmin papanpapallani, oli kolme siskoa. Siskoista vanhin oli Akviliina Vilhelmiina eli Miina Usenius, o. s. Lindén (1843-1926). Hän avioitui vuonna 1871 rusthollari Erik Useniuksen kanssa Uudenkylän Ylitalosta. Pusulan seurakunnan vihittyjen luettelossa kerrotaan: ”Vihkisi sulhasen kodossa (morsian puvussa ja kruunussa) Emil Savolin.” Häitä ei pidetty morsiamen synnyinkodissa ehkä siitä syystä, että siellä oli juuri samassa kuussa syntynyt vauva papanpapalleni ja tämän vaimolle.

Uudenkylän Ylitalon tilaa pitäneille Vilhelmiinalle ja Erikille syntyi viisi lasta, joista yksi kuoli jo pienenä. Vilhelmiinasta on säilynyt kaksi valokuvaa, jotka on otettu hänen jo ollessaan vanhoilla päivillään. 


Vilhelmiinan kuoltua Pyhäjärven Sanomat julkaisi pienen uutisen hautajaisista 1.7.1926:

Lauvantaina t. k. 26 pnä kätkettiin viimeiseen leposijaansa Pusulan kirkon juurelle Uudenkylän Ylitalon vanha emäntä Vilhelmiina Usenius. Ruumiinsiunauksen toimitti kirkkoherra A. Mäkinen puhuen Fil. 1:23 sanojen johdolla: "Minä halajan täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi." Sattuvasti kuvaili hän kuinka yleensä matkamiehellä on kaipaus päästä kotiin. Se on hänelle rakkain paikka. - Niin myös kristitty ihminen, joka on päässyt omistamaan sen tärkeimmän pelastuksen varmuuden, tullut tuntemaan Jeesuksen rakkauden, kaipaa ylös Isän kotiin.

Hyvän osan valinneena tämän vainajan toivo on nyt täyttynyt. Uupunut vaeltaja on päässyt perille.

Suruyleisön poistuttua haudalta jäi ihana kukkaiskumpu todistamaan miten rakastettu sen alla nukkuja oli eläessään ollut.

Akviliina Vilhelmiina Useniuksen kuolinilmoitus Kotimaassa 22.6.1926.

Siskoista toinen, Johanna Matilda Sahlstedt, o. s. Lindén (1846-1882) solmi vuonna 1869 avioliiton Nummen Heijalan Ritalin talollisen, leskimiehen Abraham August Sahlstedtin kanssa. Tämän ensimmäinen, nuori vaimo oli edeltäneenä nälkä- ja tautivuonna kuollut isorokkoon. Matildakaan ei elänyt vanhaksi, sillä hän menehtyi lapsivuoteeseen 35-vuotiaana 17.4.1882 synnytettyään edellispäivänä kuolleet kaksoset. Matildasta ei ole säilynyt yhtään valokuvaa, ainakaan niin että minä olisin siitä tietoinen. Ja todennäköistä on, ettei hän valokuvassa ehtinyt käydäkään, sillä hänen elinaikanaan se oli vielä aika harvinaista. Harvinaisia olivat myös kuolinilmoitukset, joten Matildankaan kuolinilmoitusta ei lehdistä löydy.

Nuorin sisko, tämä jonka hautapaikkaan Lohjan kirkkomaalla törmäsin, oli Klara Sofia Korenius, o. s. Lindén (1850-1923). Hän meni vuonna 1873 naimisiin Juho Hemming Koreniuksen kanssa, joka oli Lohjan Immulan Hakulin talosta. He saivat kahdeksan poikaa ja kaksi tytärtä. Jossakin on melko varmasti olemassa kuva Klara Sofiasta, mutta en ole onnistunut saamaan sellaista käsiini. 

Pyhän Laurin kirkkomaa
Klara Sofia Koreniuksen hauta.

Klara Sofia Koreniuksen kuolinilmoituksesta löytyy kaksi erilaista versiota. Toisen ilmoituksen kauniissa värssyssä kuuluu mukavasti seudun murre: "Paljon kärseit, paljon kestit, kiitos sulle rakas äiti."

Klara Sofia Koreniuksen kuolinilmoitukset Länsi-Uusimaassa 9.8.1923 ja Uudessa Suomessa 7.8.1923.

Olen elänyt samaan aikaan kuin eräs vuonna 1910 syntynyt sukulaiseni, joka varmaan muisti hyvin nuo papanpappani kaksi pitempään elänyttä siskoa. Ainakin vuonna 1926 kuolleen Vilhelmiinan, joka oli tämän sukulaiseni mummo. Kovasti harmittaa, että en ehtinyt kysellä ja kirjoittaa muistiin, mitä hän olisi osannut heistä kertoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti